27.6.2022 Vaihtelevan työajan työsopimuksia koskevat lakimuutokset

Työnantaja ja työntekijä voivat sopia siitä, että työntekijällä on kiinteän työajan sijaan vaihteleva työaika. Tällöin työntekijän työaika määrättynä ajanjaksona vaihtelee sovitun vähimmäis- ja enimmäistuntimäärän välillä esimerkiksi niin, että se on 0–30 tuntia viikossa. Työnantajan aloitteesta työaika ei voi olla vaihteleva, jos työvoiman tarve on kiinteä. Vähimmäistyöaikaa ei voida työnantajan aloitteesta sopia todellista työvoiman tarvetta pienemmäksi.

Vaihtelevan työajan työsopimuksia koskevaan lainsäädäntöön on ehdotettu muutoksia, joiden on tarkoitus tulla voimaan 1.8.2022.

Jatkossa työnantajan pitää tarkastella vähintään 12 kuukauden välein sovitun työaikaehdon toteutumista. Jos toteutuneiden työtuntien määrä ja työnantajan työvoiman tarve osoittavat, että sovittu vähimmäistyöaika olisi määriteltävä korkeammaksi, työnantajan täytyy tarjota työntekijälle kuukauden kuluessa mahdollisuutta sopia muutos vähimmäistyöaikaan.

Jos työntekijän sovittu vähimmäistyöaika on nolla tuntia ja työnantaja lopettaa kokonaan työn tarjoamisen, sen täytyy työntekijän pyynnöstä selvittää tälle kirjallisesti tarjolla olevan työn vähentymisen syyt. Tarkoituksena on varmistaa, että taustalla ei ole epäasiallisia syitä.

Työnantajan on annettava osa-aikaisen työntekijän pyynnöstä perusteltu vastaus mahdollisuudesta pidentää sovittua säännöllistä työaikaa. Tällainen pyyntö voi koskea esimerkiksi mahdollisuutta saada suurempi vähimmäistyöaika kuin mitä on sovittu.

Työnantajan täytyy antaa työntekijälle selvitys työsuhteen keskeisistä ehdoista, jos ne eivät käy ilmi kirjallisesta työsopimuksesta. Selvitys tulee antaa jatkossa lähes aina eikä vain vähintään kuukauden pituisissa työsuhteissa kuten aiemmin. Vain silloin selvitystä ei edellytetä, jos työntekijän työaika on keskimäärin enintään kolme tuntia viikossa neljän peräkkäisen viikon pituisen ajanjakson aikana. Työaikaa laskettaessa otetaan huomioon myös työntekijän työnteko toisessa konserniyrityksessä.

Vaihtelevan työajan työntekijälle tulee jatkossa kertoa kirjallisessa selvityksessä viikonpäivät ja kellonajat, joina työnantajalle yleensä syntyy työvoiman tarvetta. Näiden ilmoitettujen viikonpäivien ja kellonaikojen rajoissa työnantaja voi teettää työntekijällä työtä ilman tämän tapauskohtaista suostumusta. Työnantaja voi merkitä työntekijälle työvuoroja työvuoroluetteloon ilman tämän tapauskohtaista suostumusta vain sovitun vähimmäistyöajan verran ja vain ilmoitettujen kellonaikojen ja viikonpäivien rajoissa.

Esimerkki: Työntekijän työsopimuksessa sovittu työaika on 10–30 tuntia viikossa. Työntekijälle on ilmoitettu kirjallisesti työsopimuksessa tai erillisessä kirjallisessa selvityksessä, että työtä voi olla yleensä tarjolla maanantaista perjantaihin klo 8 ja 18 välillä. Kymmenen tuntia viikossa ylittävien työtuntien osalta tarvitaan työntekijän suostumus, eli käytännössä niistä sovitaan työnantajan ja työntekijän kesken. Myös työtunnit, jotka sijoittuvat klo 8–18 ulkopuolelle tai viikonlopulle, edellyttävät työntekijän suostumusta.

Jos työnantaja peruuttaa työvuoroluetteloon merkityn tai muuten sovitun työvuoron myöhemmin kuin 48 tuntia ennen työvuoron alkamista, työntekijälle on maksettava kohtuullinen korvaus peruuntumisesta aiheutuvasta haitasta. Tällaista työaikalain mukaista korvausta ei tarvitse maksaa, jos työntekijällä on jo oikeus muuhun korvaukseen sopimuksen tai TSL 2:12:n perusteella. Esimerkiksi työehtosopimuksessa voi olla nimenomaista sääntelyä korvausvelvollisuudesta.

Osa uusista säännöksistä on sellaisia, että niistä voidaan sopia toisin valtakunnallisella työehtosopimuksella, joten sovellettavan työehtosopimuksen määräykset kannattaa myös selvittää.

Kati Mattinen
lakimies
Helsingin seudun kauppakamari

13.4.2022 Natosta ja Norjasta mallia

Suomen pankin pääjohtaja Olli Rehn ehdotti syntymäpäivähaastattelussaan (HS 27.3.) Suomen Nato-jäsenyyteen nk. ”Norjan mallia”. Norja on ilmoittanut, että sen alueelle ei rauhan aikana sijoiteta ydinaseita tai muiden maiden pysyviä joukkoja. Tämä malli on ollut muutenkin poliittisessa keskustelussa esillä.

Rehn perusteli asiaa sillä, että tällainen ”puolustuksellinen malli” liittoutumiselle olisi mielekäs vaihtoehto myös Suomelle. Lisäksi Rehn totesi, että tällainen puolustuksellinen malli ei uhkaisi ketään, ja että tämä pitäisi rationaalisesti ajatellen ymmärtää myös Venäjän johdossa.

Olen pääjohtaja Rehnin kanssa samaa mieltä, että Norjan mallin voi ottaa pohjaksi myös Suomen Nato-jäsenyydelle. Haluan kuitenkin esittää ajatuksesta kolme tarkennusta:

Ensinnäkin, Nato on jäsentensä puolustuksellinen organisaatio. Eri ”mallien” korostaminen puolustukselliseksi pitää sisällään ajatuksen, että ”perusjäsenyys” ei olisi puolustuksellinen. Olisiko peräti ”hyökkäyksellinen”? Tällainen keskustelu pelaa helposti vahingossa Venäjän propagandan pussiin, jossa se oikeuttaa aggressiivisia toimiaan Naton ”piirityksen” itselleen luomalla uhkalla. Koska Venäjän väitteet mm. Naton uhkaan liittyen eivät ole lähtökohtaisesti rationaalisia, on myös epätodennäköistä, että jäsenyysmallilla on paljoakaan merkitystä Venäjän reagointiin tai reagoimattomuuteen.

Toiseksi, myös joukkojen pysyvä sijoittaminen voi olla se kaikkein puolustuksellisin ratkaisu. Esimerkiksi Baltian maat ovat halunneet pysyvästi mahdollisimman monen Nato-maan joukkoja sijoitetuksi maahansa rajojen lähettyville. Näin ne olisivat mahdollisen Venäjän hyökkäyksen tapahtuessa automaattisesti taisteluissa mukana. Silloin Venäjältä poistetaan mahdollisuus painostaa muita Nato-maita olla osallistumatta Baltian maiden puolustamiseen. Kyseessä on siis erittäinkin puolustuksellinen ratkaisu.

Kolmanneksi, kuten sanottua, pidän pääjohtaja Rehnin ajatusta Norjan mallista kuitenkin hyvänä esimerkkinä Suomelle. Meillä on niin vahvat puolustusvoimat, että sellaisessa hyökkäyksessä, joka tehtiin perinteisin asein Ukrainaan, pystyisimme hyvinkin pitämään pintamme ainakin jonkin aikaa hyökkääjää vastaan. Lisäksi voisimme ainakin yrittää diplomatiassa ”myydä” tätä kevyempänä mallina, jossa joukkojen sijoittelun osalta strateginen tasapaino ei muuttuisi miksikään.

Samalla kuitenkin Norjan malliin liittyvä vakava varoituksen sana: kyseessä pitää olla Suomen ja eduskuntamme yksipuolinen päätös. Tätä ei pidä kirjata Nato-maiden kanssa tehtävään jäsenyyssopimukseen. Se tulisi kirjata eduskunnan päätöksenä liittymissopimuksen hyväksymisen yhteydessä.

Jäsenyyssopimuksessa kirjattuna luovuttaisimme aivan turhaan valtavasti ulkopoliittista liikkumavaraamme sekä Venäjälle että muihin Nato-maihin. Venäjä voisi teoriassa painostaa meitä sijoittamalla joukkoja rajoillemme Ukrainan tyyliin, ilman että voisimme saada Nato-kumppaneitten joukoista apua ilman sodanjulistusta tai hyökkäystä. Se olisi jopa juridisesti muille maille mahdotonta, jos asia on kirjattu liittymissopimukseemme. Myös mahdollisen epäselvän hybridihyökkäyksen alaisena Venäjä voisi painostaa muita Nato-maita olemaan puuttumatta tilanteeseen.

Siksi sanon kyllä Norjan mallille, mutta omaehtoisella eduskunnan päätöksellä tehtynä. Silloin säilytämme maksimaalisen liikkumatilan ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassamme eri tulevaisuuden skenaarioissa. Kuten olemme nähneet, mitä vain voi tapahtua.

Romakkaniemi Juho
Juho Romakkaniemi

TOIMITUSJOHTAJA

juho.romakkaniemi@chamber.fi

+358 40 050 5269

26.1.2022 Låt inte Bottniska viken frysa fast

”Alternativkostnaden i situationer där utrikeshandeln blir lidande på grund av bristfällig isbrytning är hög.”

Närmare 85 procent av Finlands utrikeshandel sker via fartyg. För att flödet av varor ska löpa behövs isbrytare som garanterar att farlederna är farbara året runt. Mardrömsscenariot är att fartygen inte kan ta sig till och från hamnarna under de kallaste vinterveckorna. Det är ett faktum som inte kommer att förändras även om temperaturen stiger som en följd av klimatförändringen.

Finska Arctia opererar i dag åtta isbrytare och har en god kapacitet att utföra sitt uppdrag. Slitaget på fartygen är ändå hårt och en process för att skaffa nya isbrytare har startat. Finland och Sverige går i den här frågan hand i hand och planerar för en gemensam anskaffning där Sverige beställer sammanlagt tre isbrytare och Finland två. Inga slutliga beslut om att beställa isbrytarna har ännu fattats.

Brukstiden för en isbrytare är cirka 50 år och investeringskalkylen bör göras utifrån de beräknade årliga kostnaderna. Eftersom isbrytarna används under en lång tid är det viktigt att fartygen utrustas med den modernaste och pålitligaste tekniken. Det gäller framför allt möjligheterna att uppdatera tekniska lösningar senare och miljöaspekter där valet av drivmedel är en central fråga. Underdimensionerade eller oflexibla lösningar kan bli kostsamma längre fram. Alternativkostnaden i situationer där utrikeshandeln blir lidande på grund av bristfällig isbrytning är hög.

En gemensam isbrytaranskaffning mellan Finland och Sverige behöver koordineras och planeras noggrant. Trots att förvaltningen och beslutsprocesserna är konstruerade enligt samma modell i båda länderna finns ändå många fallgropar på vägen, bland annat när det gäller tekniska specifikationer och myndighetsstyrning. Samtidigt är synergierna stora eftersom toppmoderna isbrytare är avancerade och ger möjligheter till samarbete inom forskning och utveckling.

Det tar fyra till fem år att bygga en isbrytare efter att byggbeslutet har fattats. Alla berörda parter gör klokt i att engagera sig i tid eftersom det är ytterst dyrt och komplicerat att göra ändringar i det skedet när ritningarna och de tekniska specifikationerna är klara och produktionen är på väg att köra i gång.

I Sverige är behovet att förnya isbrytarflottan ännu större än i Finland. De svenska isbrytarna är slitna och sannolikheten för att farlederna ska vara tillgängliga i alla situationer försämras för varje vinter som går. De stora industriella investeringar som görs i norra Sverige ställer högre krav på tillgängligheten till hamnarna i norr. Miljöaspekten blir också allt viktigare eftersom gamla isbrytare förorenar avsevärt mycket mer än moderna fartyg.

Finland och Sverige hör till de få länder i världen som gemensamt har den tekniska kompetensen att bygga isbrytare. Isbrytarna har också en tydlig försvarsmässig dimension vilket ytterligare stärker argumenten för att de återstående besluten om en gemensam anskaffning görs i rask takt i båda länderna.

Juho Romakkaniemivd för Centralhandelskammaren

I DAG  PREMIUM, Hufvudstadsbladet

 Dela på Twitter Dela på Linkedin Dela per e-post

7.1.2022 Viktiga Eu-frågor för Finland

Det duger inte att stå med händerna i fickorna och titta på vid sidan om medan viktiga beslut förbereds i EU-kommissionen. När besluten är färdiga att klubbas är det för sent att påverka, åtminstone på ett konstruktivt och effektivt sätt. Det konstaterade jag i min förra I dag-kolumn för tre veckor sedan. I den här texten spinner jag vidare på temat och nämner några frågor som Finland har all orsak att ta ställning till och påverka innan besluten fattas i Bryssel.

Många av de frågor som är viktiga för Finland på en strategisk nivå avgörs i EU. Det gäller beslut som definierar villkor och förutsättningar för bland annat energi, trafik och skogsbruk och som i många fall har en betydligt större inverkan för Finland än för de flesta övriga medlemsländer. Vi har en energiintensiv industri, avsevärt längre avstånd till exportmarknaderna samt mycket skog och en stor skogsindustri.

Det är framför allt inom de viktigaste sektorerna som vi behöver ett system för att kunna påverka, helst från start då tjänstemännen i EU börjar skissa på de första utkasten för nya förordningar och direktiv. Det gäller att ha järnhård koll på vad som är på kommande inom kommissionen och formulera Finlands ståndpunkter i ett så tidigt skede som möjligt.

Till de viktiga dokumenten hör de program som varje ny kommission presenterar. Ett annat är kommissionens arbetsprogram för följande år, som publiceras årligen i december. Det är ett program som bör studeras grundligt på högsta politiska nivå. När de viktigaste frågorna är definierade är följande steg att påverka och komma med egna förslag på alternativ och lösningar. Till de teman som lyfts fram i arbetsprogrammet för 2022 hör bland annat den gröna och digitala omställningen samt satsningar på utbildning och forskning. Alla är viktiga frågor för Finland.

Kommissionen kommer under 2022 att slå fast viktiga ekonomiska riktlinjer för EU, bland annat gällande budgeten och gemensam skuldsättning. Finland behöver definiera vilka alternativ som är bra eller acceptabla och vilka som inte är godtagbara. Ett faktum är att medlemsländernas gemensamma ansvar ökar och att EU tar gemensamma lån.

Finland kan bland annat driva på regler som ger mer tyngd åt marknadsmekanismerna för enskilda länders skuldsättning. En fungerande modell är att det gemensamma ansvaret gäller upp till en viss gräns och att upplåningen efter det sker på marknadens villkor med räntenivåer som påverkas av ländernas ekonomiska tillstånd. Poängen är att skapa incentiv för att länderna ska ta ett eget ansvar och inte skuldsätta sig utgående från antagandet att skulderna i sista hand är gemensamma och alla delar på notan.

För de politiska beslutsfattarna gäller det att prioritera vilka frågor som är viktiga och definiera Finlands målsättningar. Det är utgångspunkten för att kunna påverka beslutsprocesserna inom unionen. Finland har länge halkat efter jämfört med de gamla medlemsländerna. Men det är bättre att börja påverka i dag än i morgon.

Romakkaniemi Juho

Juho Romakkaniemi

TOIMITUSJOHTAJA

+358 40 050 5269

27.12.2021 Maailma tarvitsee Suomalaisten yritysten osaamista

Suomessa on erinomaisia kansainvälisiä yrityksiä, jotka vievät tuotteitaan ja osaamistaan eri puolille maailmaa. Maailmalla on kysyntää ja tarvetta niin digitaalisuudelle, terveysteknologialle, kiertotaloudelle kuin monipuoliselle teknologiselle osaamisellemme.

Kiertäessäni maailmaa ulkomaankauppaministerinä minulta hyvin usein kysyttiin, missä ovat suomalaiset yritykset, olemme kiinnostuneita teidän osaamisestanne. Suomalaisia yrityksiä on maailmalla yllättävän vähän. Vienti on Suomessa hyvien, mutta harvojen yritysten vastuulla. Vain 35 % Suomen bruttokansantuotteesta tulee viennistä. Naapurimaissamme taso on tuplasti korkeampaa.

Vienti on edelleen pääosin suurten yritysten harteilla. Näin siitäkin huolimatta, että kasvun rajat Suomessa tulevat yritykselle nopeasti Suomen sisällä vastaan. Kasvaakseen suuremmaksi, yrityksen on haettava kasvua muista maista, maailmalta.

Keskuskauppakauppakamari haluaa auttaa suomalaisia yrityksiä kasvamaan ja kansainvälistymään. Meistä on tärkeää, että yhä useampi yritys haluaa ja uskaltaa lähteä viemään osaamistaan ja tuotteitaan maailmalle. Me Keskuskauppakamarissa uskomme, että suomalaisten yritysten osaamisella ja teknologialle voidaan ratkoa globaaleja haasteita ja tarjota hyvinvointia yhä useammalle ihmiselle. Samalla luodaan työtä Suomeen ja edellytyksiä yhä useammalle yritykselle kasvaa kestävästi.

Kansainvälistyminen ja kasvu sen myötä ei tapahdu hetkessä vaan se vaatii yritykseltä paljon työtä ja tiedon keräämistä. Kansainvälistyminen on yritykselle iso askel, johon sisältyy paitsi mahdollisuuksia myös riskejä.

Olemme rakentaneet kansainvälisestä kaupasta kiinnostuneille yrityksille valmennusohjelman, joka tarjoaa yritysjohdolle monipuolisen kokonaiskuvan kansainvälisen kaupan muuttuvasta maailmasta ja innostaa ottamaan uusia askelia maailman valloittamiseen. Maailma tarvitsee suomalaisten yritysten osaamista. Suomi tarvitsee kansainvälisiä kasvavia yrityksiä.

Keskuskauppakamarin Yritysjohdon kansainvälisen kasvun -ohjelma koostuu neljästä moduulista, joissa käsitellään kasvua ja kansainvälisyyttä eri näkökulmista, kuullaan huippuasiantuntijoita ja jaetaan käytännön yritysesimerkkejä. Ohjelman osallistujat muodostavat vertaisverkoston, josta on osallistujille hyötyä tulevaisuudessakin. Ensimmäinen ohjelma alkaa helmikuussa 2022.

Lenita Toivakka

JOHTAJA, KANSAINVÄLISET ASIAT; MAAJOHTAJA, KANSAINVÄLINEN KAUPPAKAMARI

+358 50 464 6552

27.12.2021 Mitä Pk-yrityksen tarvitsee tietää välimiesmenettelystä

Sopimuksessa voidaan sopia riitojen ratkaisemisesta välimiesmenettelyssä tuomioistuinkäsittelyn sijaan. Välimiesmenettely on yksityistä riidanratkaisua, jossa osapuolet voivat vaikuttaa menettelyyn tuomioistuinkäsittelyä laajemmin. Silloin, kun sopimusosapuolet ovat sopineet välimiesmenettelystä, riitaisuuden ratkaiseminen yleisissä tuomioistuimissa ei ole mahdollista. Välimiesmenettely tarjoaa kuitenkin useita etuja yritysten väliseen riidanratkaisuun tuomistuinkäsittelyyn verrattuna.

Välimiesmenettelystä sovitaan tyypillisesti pääsopimukseen otettavalla välityslausekkeella, mutta siitä on mahdollista sopia myös erikseen ja myös riitaisuuden jo synnyttyä. Välityssopimus tulee tehdä kirjallisesti ja sitä muotoillessa on suositeltavaa käyttää välitysinstituuttien tarjoamia mallivälityslausekkeita, jotta tulkintaongelmilta vältytään.

Keskuskauppakamarin välimieslautakunta on Suomessa toimiva välitysinstituutti, joka hallinnoi välimiesmenettelyjä, jotka käydään Keskuskauppakamarin välimiesmenettelysääntöjen tai nopeutettua välimiesmenettelyä koskevien sääntöjen mukaisesti. Osapuolet voivat välimiesmenettelystä sopiessaan valita, ratkaistaanko sopimuksesta aiheutuvat riidat ns. normaalissa vai nopeutetussa välimiesmenettelyssä. Etenkin pienemmissä sopimuksissa nopeutettu menettely voi olla hyvä vaihtoehto. Tällöin riitaisuuteen saadaan ratkaisu tyypillisesti noin puolessa vuodessa. Normaalissa välimiesmenettelyssä lopullinen ratkaisu saadaan tyypillisesti noin vuodessa siitä, kun välimiesoikeudenkäynti tulee vireille.

Välimiesmenettelyn keskeinen etu verrattuna tuomioistuinkäsittelyyn on juuri menettelyn nopeus. Riitaisuuksien joutuisa ratkaiseminen tuo kustannussäästöjä, kun yrityksissä voidaan keskittyä riitelyn sijasta liiketoimintaan. Välimiesoikeuden tuomio on lopullinen, jolloin myös aikaa vieviltä ja lisäkustannuksia aiheuttavilta valituskäsittelyiltä vältytään. Välitystuomioon voi hakea muutosta ainoastaan siltä osin kuin se koskee välimiehille vahvistettujen korvausten määriä. Lisäksi laki mahdollistaa välitystuomion kumoamisen tietyissä erittäin rajatuissa tilanteissa.

Välitystuomio voidaan Suomessa panna täytäntöön samalla tavalla kuin tuomioistuimen tuomio, minkä lisäksi välitystuomio on tuomioistuimen tuomiota helpommin täytäntöönpantavissa myös ulkomailla. Kansainvälisissä sopimuksissa välitystuomioiden täytäntöönpantavuus rajat ylittävissä tilanteissa tarjoaakin merkittävän edun tuomioistuimen tuomioihin verrattuna. Välimiesmenettely on tästä syystä kansainvälisissä sopimuksissa suositeltavin riidanratkaisun muoto.

Välimiesmenettely on menettelynä nopea ja tehokas ja se tarjoaa asianosaisille mahdollisuuden sopia menettelyyn liittyvistä seikoista tuomioistuinkäsittelyä laajemmin. Tämä tarjoaa myös riitatilanteessa yrityksille joustavuutta. Riitaa ratkaisemaan voidaan valita välimies tai välimiehet, jolla on osaamista esimerkiksi riidan kohteena olevasta teollisuudenalasta tai teknologiasta. Lisäksi välimiesmenettely on luottamuksellista, eli siellä käsitellyt riidat eivät tule julkisiksi, mikä voi auttaa yrityksiä hallitsemaan maineriskejä ja suojaamaan liikesalaisuuksiaan.

Välimiesmenettelyn etuja normaaliin tuomioistuinkäsittelyyn verrattuna on siten useita – muun muassa menettelyn nopeus, joustavuus ja luottamuksellisuus. Keskuskauppakamarin välimieslautakunnasta ja sen palveluista voi lukea lisää osoitteesta arbitration.fi. Sivuilta löytyvät Keskuskauppakamarin välimiesmenettelysäännöt, mallivälityslausekkeet sekä kustannuslaskuri, jolla välimiesmenettelystä aiheutuvia hallinnollisia kustannuksia ja välimiesoikeuden palkkion määrää voi arvioida etukäteen. Keskuskauppakamarin välimieslautakunta tarjoaa palveluna myös riitojen sovittelua, josta sopimusosapuolet voivat sopia erikseen.

Sanna Kaistinen

PÄÄSIHTEERI

+358 50 3078 327

27.12.2021 Endast länder som är aktiva kan påverka i EU

Det är nyttigt att göra analyser och jämföra vilka länder som är bäst på att driva sina intressen och agendor i EU. Som väntat är Tyskland och Frankrike i topp. Men även länder som Italien och Spanien lyckas bra med att få sina röster hörda i beslutsfattandet. Sammantaget kan man säga att de äldre medlemsländerna lyckas bättre med att påverka än de nyare. Till den senare gruppen hör även Finland och Sverige.

Spanien är ett exempel på ett land som har lyckats driva sina egna intressen med en ofta låg profil. Det har varit möjligt tack ett långsiktigt arbete där spanska politiker och tjänstemän i ett tidigt skede av beslutsprocesserna fört fram sina synpunkter och kommit med konkreta förslag för hur olika frågor kan lösas.

Det är så som också Finland borde göra. Det duger inte att stå med händerna i fickorna och titta på vid sidan om när förberedelsearbetet pågår och sedan rösta nej i Bryssel och klaga i Helsingfors när det är för sent att påverka. Det sliter dessutom på trovärdigheten i kommissionen och minskar tilltron till EU bland de egna väljarna.

Finland och Sverige misslyckades kapitalt med att påverka när strukturerna för taxonomin ritades upp. EU vill öka mängden skogsareal och minska avverkningarna med syftet att binda större mängder koldioxid. Målsättningarna är goda men åtgärderna riskerar att i förlängningen bli katastrofala för den finska och svenska skogssektorn eftersom ländernas skogsvård skiljer sig markant från övriga Europa. Skadorna kan bli stora även om det handlar om rekommendationer och är avsett att vara ett verktyg för investerare.

Taxonomimodellen kommer sannolikt att tillämpas också inom andra sektorer i framtiden, bland annat gällande biodiversitet och cirkulär ekonomi. Problemet är inte målsättningarna utan metoderna och beslutsprocesserna. Kommissionen har tagit en alltmer politisk roll och det betyder att modeller som ska grunda sig på tekniska faktorer i stället snedvrids av politiska målsättningar.

Efter ett drygt kvartssekel som EU-medlem är det dags för Finland att lära sig att påverka. Om man vill ha inflytande gäller det att vara ute i tid, komma med konstruktiva lösningsförslag i konkreta frågor, framföra egna synpunkter och berätta vad som kan accepteras och vad som absolut inte är okej. Det avgörande är att vara med från start i de viktigaste beslutsprocesserna – helst redan när tjänstemännen börjar jobba med ett tomt papper.

EU är i grunden transparent och de länder som systematiskt går igenom all information som berör kommissionens konkreta ambitioner och målsättningar har alla möjligheter att påverka och framföra sina åsikter. Finland har duktiga och ambitiösa tjänstemän men på den politiska nivån saknas en strategi som sträcker sig över valperioderna.

Det är bättre att vara en del av lösningen än en del av problemet. Det gäller framför allt ett mindre land som både geografiskt och i vissa politiska frågor befinner sig längre bort från maktens centrum.

Romakkaniemi Juho

Juho Romakkaniemi

TOIMITUSJOHTAJA

+358 40 050 5269

10.11.2021 Flaskhalsar i farvattnet

09.11.2021
TOIMITUSJOHTAJA
Juho Romakkaniemi
Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi. Kuva: Roni Rekomaa

De globala logistikkedjorna är uppbyggda kring väldigt många aktörer som i sin tur påverkas av ett stort antal faktorer, allt från störningar i kundernas verksamheter till politiska beslut och restriktioner. När det här enorma pusslet sprängs i bitar tar det en lång tid att få allting på plats igen. I en situation där varorna inte rör sig enligt de planerade tidtabellerna drabbas i praktiken alla branscher inom näringslivet och en stor del av samhället i övrigt.

Företagen har allt större problem med att kunna leverera produkter till sina kunder. Situationen började försämras i takt med att pandemin spred sig globalt och blev allt allvarligare. Det ledde i sin tur till att leveranskedjorna rubbades ytterligare när konsumentbeteendet ändrades och hamnar stängdes i olika delar av världen. Det effektiva och sammanflätade transportsystemet som knöt ihop kontinenterna med varandra visade sig vara sårbart för externa chocker.

Elektroniktillverkarna har under en längre tid haft svårt att få tag på komponenter vilket har lett till ett begränsat utbud och försenade leveranser av allt från datorer till hemelektronik. Inom byggsektorn slår de kraftigt stigande priserna hårt mot både byggbolagen och konsumenterna. Bristen är stor även på råvaror och insatsvaror som industrin använder för sin produktion.

Precis som Torsten Fagerholm skriver i sin ledare i HBL den 2 november 2021 handlar det om en situation där ett system med oavbrutna varuflöden drabbats av flaskhalsar med containrar som står parkerade i fel hamnar världen över. Resultatet är ett kaos av sällan skådade mått.

Läget har förvärrats radikalt under det senaste halvåret. I våras svarade 69 procent av företagen som deltog i Centralhandelskammarens exportenkät att de lider av logistikproblem. I höstens enkät hade andelen ökat till 84 procent och för tillfället är ingen lösning tyvärr i sikte. Det goda konjunkturläget på många marknader gör situationen svårare i takt med att efterfrågan ökar. Drygt 80 procent av företagen rapporterade i enkäten att bristen på material och komponenter är ett problem.

Orsakerna till logistikproblemen ligger utanför Finlands gränser. Eftersom vi inte själva kan påverka de underliggande orsakerna är det viktigt att vi gör allt som kan göras för att varuflödena inte ska drabbas mer än nödvändigt. I våra kontakter med omvärlden är det också nödvändigt att försöka upprätthålla transportkanalerna till så många marknader som möjligt.

Finland har logistiskt sett ett sämre utgångsläge än de flesta övriga EU-länder eftersom vi befinner oss längre bort och är i större utsträckning beroende av havstransporter för att handeln med omvärlden ska fungera. Det som vi själva kan göra är i första hand att låta bli att fatta nationella beslut som ökar kostnaderna inom logistiken.

Romakkaniemi Juho

Juho Romakkaniemi

TOIMITUSJOHTAJA

+358 40 050 5269

KATEGORIAT:LIIKENNE, EU, JUHO ROMAKKANIEMI

25.10.2021 Mikä pörssiyhtiöiden hallitusten jäsenten valinnassa muuttuu?

22.10.2021

JOHTAVA ASIANTUNTIJA, YHTIÖ- JA ARVOPAPERIMARKKINAOIKEUS

Ville Kajala

Uusimmat

22.10.2021 / BLOGIT

Mikä pörssiyhtiöiden hallitusten jäsenten valinnassa muuttuu?

 

Keskuskauppakamarin johtava asiantuntija Ville Kajala. Kuva: Liisa Takala.

Arvopaperimarkkinayhdistys on antanut hallinnointikoodia täydentävän kannanoton hallituksen jäsenten valintamenettelystä pörssiyhtiöiden yhtiökokouksissa. Kannanoton mukaan osakkeenomistajat ottavat kantaa ehdotettuun hallituskokoonpanoon joko yhtenä kokonaisuutena tai henkilötasolla. Mistä kannanotossa on oikein kyse?

Perinteisesti suomalaisten pörssiyhtiöiden yhtiökokouksissa päätös hallituksen jäsenten valinnasta on tehty yhtenä kokonaisuutena ilman, että asiasta olisi tarvinnut äänestää. Syynä tähän on ensisijaisesti se, että päätös hallituksen jäsenten valinnasta on luonteeltaan sellainen, että osakkeenomistaja ei voi vastustaa sitä yhtiökokouksessa, ellei tee samalla vastaehdotusta eli ehdota toisenlaista hallituskokoonpanoa.

Silloin, kun hallitukseen ehdotettujen henkilöiden lukumäärä on sama kuin päätetty hallituksen jäsenten lukumäärä, yhtiökokouksessa ei ole ollut tarvetta toteuttaa täyttä ääntenlaskua, vaan kokouksen puheenjohtaja on voinut todeta riittävän tuen ehdotukselle muuten. Täyttä ääntenlaskua on saatettu pyrkiä välttämään myös siksi, että kokous etenisi mahdollisimman sujuvasti. Ne osakkeenomistajat, joilla on ollut huolia ehdotettuun hallituskokoonpanoon liittyen, ovat saattaneet pyytää vastustuksensa kirjaamista yhtiökokouspöytäkirjaan ilman, että olisivat tehneet vastaehdotusta tai vaatineet täyttä ääntenlaskua.

Hallinnointikäytäntöjen kehittyessä Suomen käytännöstä on kuitenkin vähitellen tullut kansainvälisestä linjasta poikkeava. Monissa OECD-maissa ja nyttemmin myös Pohjoismaissa on yleistynyt käytäntö, jossa osakkeenomistajien kannatus kullekin hallitukseen ehdolla olevalle henkilölle mitataan erikseen. Erityisesti ulkomaiset sijoittajat ja äänestyssuosituksia laativat valtakirjaneuvonantajat ovat siksi alkaneet kiinnittää huomiota hallituksen jäsenten valintamenettelyyn myös suomalaisissa pörssiyhtiöissä.

Arvopaperimarkkinayhdistys on halunnut omalla kannanotollaan selventää, että henkilötasolla tapahtuva hallituksen jäsenten valintamenettely on mahdollista ja hyvän arvopaperimarkkinatavan mukaista myös Suomessa. Kannanotto mahdollistaa sen, että suomalaiset yhtiökokouskäytännöt kehittyvät tältä osin kansainvälisten käytäntöjen mukaisesti. Vaikka päätös sovellettavasta valintamenettelystä jääkin yhtiöille, sijoittajien odotukset ohjannevat varsinkin suurimpia pörssiyhtiöitä kohti henkilötason valintamenettely

Ehdotuksen hallituksen kokoonpanoksi tekee suurimmissa pörssiyhtiöissä yleensä joko osakkeenomistajien nimitystoimikunta tai hallituksen nimitysvaliokunta. Pienissä ja keskisuurissa pörssiyhtiöissä ehdotuksen saattaa tehdä myös hallitus tai yksi tai useampi merkittävä osakkeenomistaja. Hallituksen kokoonpanoa koskeva ehdotus on usein kokonaisuus, jossa eri ehdokkaiden erilaiset profiilit täydentävät toisiaan. Tavoitteena on tietysti se, että pörssiyhtiölle valitaan hallitus, jonka kokoonpano vastaa parhaiten yhtiön tarpeita. Samalla on voitu varmistaa, että hallitus kokonaisuutena täyttää hallinnointikoodin suositukset ja mahdolliset erityisalojen lainsäädännössä asetetut vaatimukset.

Vaikka hallituksen kokoonpanoa koskevaa ehdotusta valmistelevat toimielimet ovat yleensä saaneet ehdotuksensa valmistelua varten tietoa yhtiön merkittävimpien osakkeenomistajien näkemyksistä ja odotuksista, henkilötason valintamenettelyyn siirtyminen voi antaa yhtiölle aiempaa tarkemman kuvan osakkeenomistajien näkemyksistä hallituskokoonpanon suhteen. Yhtiöt saattavat samalla kuitenkin joutua kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota hallituksen kokoonpanoa koskevan ehdotuksen perusteluihin, jotta vältettäisiin tilanteet, joissa osa osakkeenomistajista ei tukisi yksittäisen ehdokkaan valintaa vain siksi, että osakkeenomistajan tai valtakirjaneuvonantajan arvio hallituksen jäsenehdokkaan ajankäyttömahdollisuuksista tai riippumattomuudesta perustuisi kaavamaiseen arvioon ”hallituksen jäsenellä saa olla enintään X hallituspaikkaa” tai ”hallituksen jäsen ei ole riippumaton yhtiöstä, jos hän on ollut hallituksessa yli Y vuotta”.

Suomalaisten pörssiyhtiöiden hallitukset ovat yleensä saaneet yhtiökokouksesta vahvan mandaatin toiminnalleen. Joissakin yhtiöissä pohdintaa voi aiheuttaa se, voiko henkilötason valintamenettelyyn siirtyminen johtaa siihen, että julkisuudessa huomio kiinnittyy liiaksi yksittäisten ehdokkaiden ”kannatusprosenttiin”. Silloin, kun hallitukseen on ehdolla yhtä monta henkilöä kuin hallituspaikkoja on, kannatuserot eri jäsenehdokkaiden jäänevät yleensä marginaalisiksi. Yhtiöillä on useimmiten jo etukäteen tiedossa, jos merkittävällä osalla osakkeenomistajista olisi huolia jonkun tietyn henkilön valinnan suhteen.

Henkilötason valintamenettelyyn siirtyminen ei myöskään automaattisesti johda siihen, että ehdokkaiden saamat äänimäärät tulisivat julkisiksi. Jos hallitukseen on ehdolla sama määrä henkilöitä kuin siihen on tarkoitus valita, ei täyttä ääntenlaskentaa edelleenkään välttämättä tarvitse toteuttaa. Toisaalta ennakkoäänestysten yleistyminen, äänestysjärjestelmien kehittyminen, sijoittajien odotukset sekä yhtiöiden pyrkimys avoimuuden lisäämiseen voivat kuitenkin johtaa siihen, että joidenkin yhtiöiden yhtiökokouksissa täysi ääntenlaskenta järjestetään jatkossa aiempaa useammin.

Arvopaperimarkkinayhdistyksen kannanotto mahdollistaa edelleen myös sen, että hallituksen valintaa koskeva päätös tehdään yhtenä kokonaisuutena. Tämä voi olla perusteltua esimerkiksi yhtiöissä, joissa osakkeenomistus on hyvin keskittynyttä tai joissa hallituksen kokoonpanoa koskevan ehdotuksen tekee yksi tai useampi yhtiön suurimmista osakkeenomistajista.

Arvopaperimarkkinayhdistys on Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry:n, Keskuskauppakamarin ja Nasdaq Helsinki Oy:n (Pörssi) ja joulukuussa 2006 perustama toimielin. Arvopaperimarkkinayhdistyksen päätehtävänä on hyvän arvopaperimarkkinatavan edistäminen ja määrittäminen. Hyvä arvopaperimarkkinatapa on tunnistettu lainsäädännössä, mutta sen yksityiskohtainen sisältö ei ole vakiintunut vaan se kehittyy arvopaperimarkkinoilla omaksuttujen hyvien käytäntöjen mukaan.

20.10.2021 Suomi tarvitsee lisää maahanmuuttoa – Hallituksen D-viisumiesitystä korjattava ja työntekijöiden perheenyhdistämistä helpotettava 20.10.2021

Keskuskauppakamari vaatii hallitusta edistämään kaikin käytettävissä olevin keinoin työhön ja koulutukseen perustuvaa maahanmuuttoa. Eduskunnassa käsittelyssä olevaa D-viisumiesitystä tulee korjata siten, että sillä olisi aidosti maahantuloa nopeuttava vaikutus. Myös työn perässä Suomeen muuttaneiden perheenyhdistämistä pitää helpottaa, jotta osaajat eivät karkaa pois Suomesta.  

Maahanmuuttoa lisäämällä turvataan osaavan työvoiman saatavuus ja oikaistaan Suomen väestörakennetta. Suomi tarvitsee lisää veronmaksajia, jotta hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja kestää tulevaisuudessa. Hallituksen tavoitteet työperäisen maahanmuuton kaksinkertaistamisesta ja ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden kolminkertaistamisesta ovat hyviä, mutta nyt tarvitaan lisää konkretiaa.

”Maahanmuuttokeskustelu Suomessa on usein aivan nurinkurista. Maalataan kohtuuttomia uhkakuvia ja takerrutaan mahdollisiin ongelmiin. Meidän pitäisi nähdä maahanmuuton positiivinen vaikutus Suomelle ja pyrkiä edistämään erityisesti työn ja koulutuksen perässä Suomeen muuttamista”, sanoo Keskuskauppakamarin johtava asiantuntija Mikko Valtonen.

Eduskunnassa tänään käsittelyssä olevassa Perussuomalaisten ja Liike Nytin välikysymyksessä nostetaan tikunnokkaan hallituksen esitys perheenyhdistämisen lainsäädännön muutoksista. Samalla maalataan erilaisia uhkakuvia maahanmuuttoon liittyen. Välikysymyksen mukaan maahanmuuttoa koskevan lainsäädännön tulee minimoida maahanmuuton seurauksena suomalaiseen yhteiskuntaan kohdistuvia ongelmia ja kielteisiä lieveilmiöitä.

”Jos maahanmuuttokysymyksiä tarkastellaan vain uhkakuvien kautta, jää todellinen edistys saavuttamatta. Tarvitaan maahanmuuttopositiivista asennetta ja halua edistää työhön ja koulutukseen perustuvaa maahanmuuttoa. Jos on halua ja oikea asenne, alkaa edistystä ruokkivia ratkaisujakin löytyä”, sanoo Valtonen.

Jos perhettä ei saada Suomeen, lähtee osaajakin pois maasta

Hallitusohjelmassa todetaan, että perheenyhdistämiseen liittyviä ongelmia selvitetään. Esitys jättää kuitenkin huomioimatta työn perässä Suomeen muuttaneiden haasteet perheenyhdistämisessä. Käytännössä korkeat tulorajat estävät perheenyhdistämisen ja johtavat liian usein siihen, että osaajat muuttavat pois Suomesta. Keskuskauppakamari vaatii muutoksia työntekijöiden perheenyhdistämisen tulorajoihin.

“Jos perheessä on esimerkiksi kaksi aikuista ja kaksi alaikäistä lasta, toimeentuloon vaaditaan yhteensä 2600 euroa nettona kuukaudessa. Tämä tarkoittaa noin 3500 euron kuukausittaista bruttopalkkaa. Tilastokeskuksen tilastojen mukaan esimerkiksi rakennustyöntekijän kokonaisansion mediaani kuukaudessa on noin 3000 euroa ja terveydenhuollon työntekijän 2500 euroa”, Valtonen sanoo.

”Tällä hetkellä perheenyhdistämisen tulorajat nousevat ylitsepääsemättömäksi esteeksi monille yleisissä suomalaisissa ammateissa työskenteleville ulkomaalaisille. Jos perhettä ei saada Suomeen, lähtee osaaja usein itse pois maasta. Tähän meillä ei yksinkertaisesti ole varaa”, Valtonen jatkaa.

D-viisumi myönnettävä heti, kun oleskelulupahakemus on laitettu vireille

Hallitus yrittää nopeuttaa erityisasiantuntijoiden ja kasvuyrittäjien maahantuloa ns. pikakaistan avulla, joka perustuu keskeisesti uuteen kansalliseen D-viisumiin.  Maahantulo nopeutuu kuitenkin hallituksen omienkin arvioiden mukaan vain viikolla. Muutoksesta aiheutuvat tietojärjestelmäkustannukset ovat lähes neljä miljoonaa euroa.

”Hallitus esittää, että kolmannen maan kansalainen saa D-viisumin samalla kun hänelle myönnetään oleskelulupa. Meidän näkemyksemme on, että D-viisumi pitäisi myöntää jo silloin, kun oleskelulupahakemus on laitettu vireille. Viisumi on toteutettu näin useassa Euroopan maassa ja tällä tavalla saataisiin aidosti nopeutettua maahantuloa”, sanoo Valtonen.

Keskuskauppakamari vaatii myös D-viisumin hyödyntämistä laajemmin maahanmuutossa. Nyt esitetyssä muodossa opiskelijat ja muut työntekijät kuin erityisasiantuntijat eivät ole oikeutettuja saamaan viisumia. Tämä valuvika pitää korjata mahdollisimman pian, jotta D-viisumista saadaan kaikki hyödyt irti.

“Perussuomalaisten ja Liike Nyt kertovat välikysymyksessään haluavansa edistää koulutetun ulkomaalaisen työvoiman maahanmuuttoa. Nyt heillä olisi oiva mahdollisuus yhdessä hallituksen kanssa korjata D-viisumiesitystä ja perheenyhdistämisen lainsäädäntöä siten, että niillä aidosti tuettaisiin nopeaa ja sujuvaa osaajien maahanmuuttoa. Odotamme tekoja maahanmuuton edistämiseksi”, Valtonen sanoo.

Valtonen Mikko

Mikko Valtonen

JOHTAVA ASIANTUNTIJA, OSAAMINEN, TYÖELÄMÄ JA MAAHANMUUTTO

+358 40 867 8250