| 

Ulkomaankauppaministeri Anne-Mari Virolaisen johdolla pieni yritysdelegaatio vieraili 11.-13.2.2019 Washingtonissa. Vierailulla USA:n kauppaministeri Wilbur J. Ross, presidentti Donald Trumpin erityisneuvonantaja Kelly Ann Shaw, kongressin edustaja ja Suomi-ryhmän puheenjohtaja Sean P. Duffy sekä muutaman elinkeinoelämän järjestöjen ja johtavan ajatuspajan edustajat avasivat delegaatiolle USA:n poliittista ja taloudellista tilannetta. Tässä vierailulle osallistuneen Keskuskauppakamarin kansainvälisten asioiden johtaja Timo Vuoren keskeiset johtopäätökset.

Timo Vuori ja US Council for International Businessin varapääjohtaja Rob Mulligan.

1. Amerikka ensin epävarmuuden hinnalla

Amerikan etu leimaa nyt vahvasti kaikkea USA:n politiikkaa. Se kokee auttaneensa Euroopan jaloilleen maailmansotien jälkeen, päästäneensä Kiinan kasvamaan, mutta kärsineensä itse luomistaan monikansallisista kauppajärjestelyistä ja sopimuksista.

Nyt USA haluaa haastaa valitsevia järjestelmiä mukaan lukien YK, WTO, jopa NATO. USA haluaa palata kahdenvälisten poliittisten ja taloudellisten diilien voima- ja valtapolitiikan maailmaan. USA tunnustaa tämän aiheuttavan ensin poliittista ja taloudellista epävarmuutta, mutta lopulta vahvistavan USA:ta poliittisesti ja taloudellisesti. Poliittinen viesti on lähes uskollinen – kärsimysten jälkeen koettaa paremmat ajat niin Amerikan kansalaisille kuin yrityksille.

 

2. Kansallinen turvallisuus ratkaisee

Politiikan ja talouden ytimessä on kansallisen turvallisuuden varmistaminen. Laiton maahanmuutto halutaan kuriin, mutta ulkomaisia osaajia USA aikoo toki jatkossakin houkutella. Kiina, Venäjä ja Iran ovat turvallisuusuhkia – kukin eri tavoin. Ja kutakin maata kohtaan USA on viritellyt vastatoimia. Case Huawei on yksi keino kovistella Kiinaa.

Toisaalta USA:ssa on vahvistumassa käsitys, ettei maan kannata kaikilla toimia ”maailmanpoliisina”, vaan vetäytyä tarvittaessa erilaisista kriiseistä kuten tapaus Syyria osoittaa. Tämä luo painetta myös Euroopalle arvioida ulko- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötään.

Timo Vuori, Anne-Mari Virolainen, USA:n kauppakamarin Eurooppa asioiden johtaja Garrett Workman.

3. Kauppasotia ei kuopattu

Nyt USA haluaa lisää työpaikkoja ja investointeja – hinnalla millä hyvänsä. Kiina on WTO:n vapaamatkustaja, joka halutaan laittaa nyt kuriin. Silläkin uhalla, että amerikkalaistenkin yritysten kaupankäynti Kiinan kanssa kärsisi ja hankintaverkostot kärsisivät. Kauppasota Kiinan kanssa ei ole ohitse, vaikka erilaisia sovitteluyrityksiä on käynnissä.

Euroopalta kaivataan nyt myös kauppapoliittisia myönnytyksiä. USA ja EU ovat viritelleet neuvotteluita teollisuustuotteiden sääntelyn ja tullien yksinkertaistamiseksi. Mutta USA haluaa ehdottomasti myös maatalouden mukaan, koska se on elintärkeä teema teräs- ja autoteollisuuden ohella presidentti Trumpin kannattajille Keski-Lännessä. Tämä taas ei sovi EU:lle, joten terästullit eivät välttämättä ole poistumassa eikä EU:n autoteollisuus voi tuudittautua siihen, ettei autotulleja tule. Asiasta saadaan uutta tietoa jo 17.2., kun USA:n kauppaministeriö julkistaa näkemyksensä tilanteesta.

 

4. Talous on ulkopolitiikkaa

Taloudelliset intressit ovat jo pidempään olleet suurvaltojen kuten USA ja Kiina, ulkopolitiikan keskiössä. Kilpajuoksua osaajista, teknologiasta, mutta ennen kaikkea raaka-aineista ja energiasta vaikuttavat eri tavoin suurvaltasuhteissa Aasiaa ja Afrikkaa sekä Lähi-itää myöten.

USA:n kasvava energiaomavaraisuus on tehnyt siitä myös energiakauppiaan, jonka etujen mukaista on vaikuttaa muun muassa Arabimaiden, Venäjän ja Iranin asemaan energiamarkkinoilla. Samalla USA voi toki helpottaa energiatuojamaiden riippuvuutta näistä perinteisistä öljy- ja kaasumaista, mistä johtuen USA on ilmaissut kielteisen kantansa esimerkiksi NordStream 2 -hankkeeseen.

 

5. Vahva ja yhtenäinen EU vastalääkkeeksi

Transatlanttinen kumppanuuskin on koetuksella, sillä presidentti Trumpin hallinto ei erityisemmin arvosta Euroopan unionia, jonka valitetaan olevan liian hidas liikkeissään eikä aina luotettava kumppani. USA kokee myös Euroopan johtavat taloudet kuten Saksan ja Ranskan kilpailijakseen. Uudet sukupolvet kasvavat USA:ssa, eikä heidän läheinen suhteensa Euroopan ole enää itsestäänselvyys.

Toisaalta USA tarvitsee poliittisia ja taloudellisia kumppaneita, jolloin samankaltaisen arvopohjan omaava Eurooppa on yhä luontevin. Euroopan sisäinen haaste on rakentaa vahvaa ja yhtenäistä Euroopan unionia turvaamaan EU-maiden etuja nopeasti muuttuvassa globaalissa toimintaympäristössä, jossa epävarmuus on uusi normaali.